Häpeä, miten voimakas ja tunteita herättävä sana. Meillä oli viimeksi seminaaripäivillä eräänä luentoaiheena häpeä. Saman teeman ympärillä pyörittiin eilen illalla pienryhmässä, jossa harjoiteltiin häpeän ulkoistamista.
Tämä osoittautuikin melko vaikeaksi tehtäväksi ja aiheeksi. Mä olen itse melko häpeilemätön/häpeämätön ihminen, mulla ei esimerkiksi ole kertakaikkisen mitään ongelmaa heittäytyä mun miehen eteen ilkosilleen, mä uskallan ilmaista itseäni niin tyylini puolesta kuin verbaalisestikin, mä uskallan kertoa mielipiteeni ja keskustella mistä tahansa, ja jos en jostain aihealueesta tiedä mitään, niin senkään myöntäminen vastapuolelle ei hävetä tippaakaan!
Häpeän kuvaaminen hahmona oli hyvin vaikeaa. Mä sain vaivalla keksittyä seminaaripäivillä KAKSI asiaa, joissa olin tuntenut häpeää, ja niistäkin tapahtumista on vuosia aikaa. Mä analysoin itseäni ja tulin siihen tulokseen, ett mua ei hävetä sen takia, koska mun tekemiset ja sanomiset ja ylipäätään itseni ilmaisu on yleensä harkittua, ja kun joskus olen oman elämäni Mrs. Bean ja mokaan jotenkin, saan tilannekomiikkaa sisältävät tapahtumat kuitattua naurulla. Itsetunto ja itsensä kanssa itselleen nauraminen lienee tärkeimmät ainesosat tähän mun reseptiin 🤔 Tuolloin vuosia sitten ei kyllä niissä kahdessa tilanteessa naurattanut, mutta helpommalla olisin päässyt kun olisin kuitannut ne naurahduksella. Mutta aina ei vaan pysty!
Mä voin muistella omia häpeäkokemuksiani, ja kuvailla miltä musta on tuolloin tuntunut, mutta nähdä se hahmona.. ei onnistu. Jos mun olisi pitänyt kuvata masennus, ahdistus tai pelko jonain hahmona, se olisi ollut huomattavasti helpompaa! Joskus jonkun hlökoht-elämän projektin toteutusvaiheessa mielessä pyörähtää ajatus ”mitähän muut tästä ajattelee?”, mutta nopeasti unohdan sellaisen pohdinnan! Tämähän on mun elämä ja sen kuuluukin näyttää, tuntua, maistua ja tuoksua minulta!
Seuraavaksi alan lukemaan Häpeän hoito -kirjaa, jotta pääsen aiheeseen paremmin sisälle, jotta voin auttaa asiakasta, jolla häpeä on pidempiaikainen seuralainen.
Häpeätkö sä? Itseäsi, kehoasi, ulkonäköäsi, käytöstäsi?