Kaikkihan me muutumme, se on fakta. Paino saattaa nousta tai laskea ja lihakset kasvaa tai pienentyä, nahka löystyä, ikää tulee koko ajan lisää, kasvoihin piirtyy hiljalleen juonteita ja ryppyjä, vaate-, hius- tai meikkityyli saattaa muuttua, hiukset saattavat harventua ja vastaavasti karvoja voi alkaa kasvamaan paikkoihin, missä niitä ennen ei ole ollut. Eli täysin samalta ei voi näyttää vuosi(kymment)en jälkeen, verrattuna siihen miltä näytti suhteen alussa.
Saako kumppanin muuttuneeseen ulkonäköön puuttua? Mistä asioista kumppanille saa sanoa vai saako mistään? Onko se niin, että kun toisen on kumppanikseen valinnut, niin tässä ollaan ja pysytään, tyydyttipä ulkoinen olemus tai ei? Sanotaan, että kiinnostuksen voi herättää alussa vaikka jokin ulkoiseen olemukseen liittyvä, sitten ihastutaan esimerkiksi luonteen ja ulkonäön viehättävään komboon, ja lopulta rakastutaan siihen ihmiseen, joka sen kuoren alla on. Ihminen muuttuu toki jonkin verran sisäisestikin esim. kypsymisen tai kyynistymisen myötä, ehkä arvot muuttuvat, ehkä jonkin kriisin tai käännekohdan jälkeen asenne elämään muuttuu tai ehkä piilevä päihdeongelma on nostanut päätään, vaikka sisin pysyisikin suunnilleen samana.
Ihminen muuttuu, ulkoisesti ja sisäisesti. Pitääkö muuttunutta kumppania pystyä rakastamaan tai himoitsemaan kuten ennenkin? Jos suhteen aloitti timmin salikissan kanssa ja vuosien myötä sähäkkä sähinä onkin alkanut kuulumaan enää limu/oluttölkin aukaisusta? Tai jos suhteen alussa kumppani oli ihanan pehmeä ja turvallinen iskä-vartaloinen karpaasi, ja nykyään tuo samainen karpaasi viuhtoo suksillaan koko talven niin, että rasvamolekyylit ovat mitä ilmeisimmin tirisseet latujen reunuksille?
Mitä ajatuksia tämä minussa herättää?
Mä kurkistaisin ensin oman pääni sisälle, että miksi minussa herää xxx-ajatuksia. Ärsyttääkö mua, kun en itse jaksa lähteä kuntoilemaan, onko mulla mustasukkaisuuden tunteita, kun tuo tikissä oleva puoliso kääntelee katseita enemmän kuin ennen? Onko mulla ärsyyntynyt olo, kun kumppani oli ennen niin näyttävä näky ja nyt se muistuttaa lähinnä jotain värinsä haalistanutta kunttaista lakanaa? Sen jälkeen mä muistuttaisin itseäni siitä, että ihan jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin itse haluaa, mutta toisaalta, jokaisella meistä on täysi oikeus poistua takavasemmalle, jos henkilö ei enää miellytä.
Mä itse henkilökohtaisesti suhtaudun muutokseen hyväksyvästi ja armollisesti, kiinnostuneena ja oikeastaan aika odottavaisestikin. Luulen, että puuttuisin (lue: ottaisin puheeksi) jos kumppanini lopettaisi huolehtimasta hygieniastaan, kulkisi hyvin epäsiistin näköisenä julkisesti (huom. Crocsit kauppareissulla täällä maalla EI ole vielä kovin hälyttävä tilanne, varsinkin kun itse saatan ulkoiluttaa koiraa aamutakissa!), tai jos hän lihoisi/laihtuisi merkittävästi. En ehkä niinkään siitä vinkkelistä, että ulkoinen viehättävyys olisi laskenut, vaan että onko kaikki kunnossa, missä mennään?
Miten kumppanini luultavasti toimisi?
Uskoisin, että kumppanini ottaisi myös puheeksi, jos sama olisi toisin päin. Olen kolmen raskauden aikana joka kierroksella kerryttänyt elopainoa tahtomattani niin, että kahdessa viimeisessä lähestyttiin jo uhkaavasti sataa kiloa, mutta siltikään se ei vaikuttanut kumppaniini, eikä hän myöskään hoputtanut raskauskilojen tiputtamisessa. Toisaalta hän on niin ystävällinen, ettei huomauta silloinkaan, jos hengailen pieruverkkareissa ja meikittömänä ties kuinka monennetta päivää tai karvojen ajelukin on jäänyt hoitelematta. Toisaalta hän kyllä tietää, etten ihmisten ilmoille ihan muina kassialmoina lompsi, vaan olen joko siisti tai jopa huoliteltu, riippuen kohteesta minne olemme menossa.
Jos nyt lopettaisin liikkumisen ja alkaisin kiskomaan kaksin käsin hiilareita, jonka myötä valitusvirteni kajahtaisi soimaan (niskahartia-jumit ja vatsaoireilut), hän luultavasti kysäisisi asiallisen myötätuntoisesti, olisiko rouvan hyvä palata ruotuunsa, eli liikkumaan ja oman, hyväksihavaitun ruokavalionsa pariin. Jos kerryttäisin elopainoa niin, että painoindeksi tuuttaisi merkittävää ylipainoa, hän luultavasti lähtisi kanssani vielä useammin salille ja lenkille tai ehdottaisi jotain uutta yhteistä lajia kokeiltavaksi ja toisi herkkuja kotiin vain rouvan ehdottomasta vaatimuksesta.
Näin mun näkemyksen mukaan meillä luultavasti toimittaisiin. Pukeutumiseen ja ulkoisiin seikkoihin meillä kysytään usein mielipidettä, mutta päätökset tehdään lopulta itse. Painon heittelyyn ”puututtaisiin” silloin, kun kyseessä olisi terveyteen mahdollisesti vaikuttava muutos. Ryppyihin ja harmaisiin hiuksiin suhtaudumme rakkaudellisesti (no hyvähän hänen on, melkein 10 vuotta vanhempana hän on onnistunut kasvattamaan ehkä kaksi harmaata hiusta, itse kun olen aloittanut operaation jo alle kolmikymppisenä!)
Aika paljon pitäisi muutosta tapahtua, etten enää näkisi kumppaniani kuumana ja hottiksena. Yhteistä taivalta on kohta 13 vuotta takana ja edelleen yhtä komeana ja haluttavana näen hänet kuin ennenkin, ehkä rakkauden, arvostuksen ja kumppanuuden syventymisen myötä vieläkin ihanampana, mikäli mahdollista.
Haastattelussa Rouvan aviomies
Kysyin myös kumppanilta muutaman kysymyksen ja näin hän vastasi:
1. Saako puolison ulkonäköön puuttua?
– Ei. Tai silleen, ett.. Sit saa, jos se on semmonen ruokkoamaton ja ollaan aina lähetty viimisen päälle laitettuna ja sit onki ett ”no emmie nyt viiti akan takia pukia parempaa päälle, tai aja partaa, tai ihan hyvin voin verkkareilla lähtee” ja toinen ois laittautunut. Ett jos se kunnioitus toista kohtaan häviää. Mut ei kai siinäkään tarvi muuta ku ett voisitko sinäki vähän panostaa ulkonäköön ku ollaan yhessä lähössä.
2. Jos lihoisin vaikka 25 kg, mitä sanoisit tai miten suhtautuisit siihen?
– Sanoisin, että pitäskö vähän miettiä kevyempää syömistä, ku tuo on hengenvaarallista tuommonen. Toisaalta jos painasit 100 kiloo ja oisit Maailman vahvin nainen [-kisaaja] nii en sanois mitää, mutta jos oisit vähän pulleroinen nii sitte sanoisin. Mut toisaalta oisin sit varmaan iteki, en usko ett toinen meistä alkais vaa yhtäkkiä vetää herkkuja.
3. Jos laihtuisin 25 kg, mitä sanoisit tai miten suhtautuisit siihen?
– Oisin sanonu jo varmaa aikasemmin, ett lopetahan tuo hulluttelu. Laittasin entistä rasvasempaa ruokaa sulle. Jo siinä -10 kilon kohalla.
4. Jos ulkonäköni muuttuisi radikaalisti, miten reagoisit?
– Sehän riippuis, ett minkä takia muuttus. Jos sulta amputoitais jalat nii enkai mie siihe muute reagois, ku ett tämmöstähän tää elämä on. Enkä tiiä mikä ois radikaali muutos minkä tekisit noin vaan niinku vapaaehtosesti. Niin tai onhan tuo ulkonäkö sulla muuttunu, millo on eri värinen tukka ja millo oot miun kauppareissun aikana leikannu sivukaljun itelles! En kai mie ois muute, ku ett siulle sopii tuommonen.
5. Pitääkö toista rakastaa/haluta vaikka ulkoinen olemus muuttuisi merkittävästi jollain tavalla negatiivisempaan suuntaan?
– No ei kai se sitte rakkautta ois ollutkaan, jos sitä nyt ei kestäs jos se negatiivisemmaksi muuttuis. Ihmisethän muuttuu elämän aikana, ajan kuluessa, harva sitä positiivisempaan muuttuu, tai no riippuu näkökannasta. Tulee ryppyjä ja ruttuja.
6. Onko se niin, että kun toisen on kumppanikseen valinnut, niin tässä ollaan ja pysytään, tyydyttipä ulkoinen olemus tai ei?
– No, ei kai se nyt ulkoinen olemus, kyllähän ihminen muuttuu. Ehkä siinäkin vois olla niin, että jos toinen on selkeästi piittaamaton niin voihan sitä keskustella. Mutta jos on kauan yhdessä niin on kai sitä muitakin puolia kuin se ulkonäkö, mitkä ratkaisee.
Kuvassa vastarakastuneet melkein 13 vuotta sitten 🙂
Olen jonkun lyhyehkön somepostauksen tehnyt aikoinaan aiheeseen liittyen, tuossa linkki blogitekstiin: https://www.rouvaseksologi.fi/muuttunut-keho-muuttunut-mieli/
Myös näistä aiheista keskustellaan seksuaaliterapiassa, ajanvaraukseen tästä helposti: https://vello.fi/rouva-seksologi/