Erityisesti pienten lasten vanhemmille haluaisin esittää seuraavan kysymyksen: oletteko vain isä ja äiti vai myös mies ja nainen? On hyvä kohdata toisen lisäksi itsensä – on hyvä kohdata itsensä lisäksi toisensa.
Raskausarvet, sektioarpi, venynyt vatsanahka, maan vetovoimaa syleilevät rinnat. Onko muutos huono asia? Saako omasta seksuaalisuudestaan nauttia myös äiti-ihmisenä? Saa! On lupa nauttia. Katsooko mies yhtä kriittisesti naisen vartaloa kuin nainen itse? Toki poikkeuksia on, mutta oman kokemukseni ja aiheesta käymieni keskustelujen perusteella voin kertoa, että miehet voivat olla hyvinkin armollisia ja tyytyväisiä myös naisen muuttuneeseen kehoon ja himoita sitä yhtä paljon kuin ennenkin – toisinaan jopa enemmänkin, koska arvostus elämän suurinta lahjaa kohtaan voi olla sanoinkuvailemattoman kokoista. Raskaus, synnytys ja imetys on kuulkaas sellainen koitos, että siitä saa jälkiä jäädäkin ja niiden voi ajatella olevan taistelumerkkejä, tiikeriäidin juovia tai aarrekartta 💫 Kehoarvostus kunniaan, kaikki naiset ja miehet, äidit ja isät!
Raskauden, synnytyksen ja imetyksen lisäksi hormonit ja kuukautiset tuovat omat mausteensa soppaan, puhumattakaan lantionpohjan lihaksiston kunnosta. Seksiä ei välttämättä tee mieli, ja on tooodella yksilöllistä milloin äiti astuu takaisin omaan nk. ”jumalatar-voimaansa”, ja se on ihan ok! Naisen matka äidiksi on nimittäin monimutkainen ja kimurantti kuvio 🧩 Miehen muutosmatka isäksi on kuitenkin yksinkertaisempi, lähinnä henkinen kasvumatka ja kasvun paikka. Vauvakuplassa elävää äitiä ei välttämättä houkuttele ajatus seksistä, mutta hormonimyrskyttömällä osapuolella saattaa olla tarpeita. Asian hoitamisen ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla ”yksin puurtamista”, vaan yhteisellä keskustelulla on mahdollista päästä molempia osapuolia tyydyttävään kompromissiratkaisuun. Työkaluja nimittäin löytyy 💫
Ps. Moni nainen on kokemut seksin parantuneen äitiyden myötä, mitä mieltä sinä olet?
Kategoriat: Uncategorized