Ero

Nyrkinisku palleaan -tyyppinen yllättävä ja odottamaton ero. Likainen, sotkuinen, häpeällinen ero. Hiljalleen hautunut, loppua kohden kristallinkirkkaaksi muuttunut varma päätös. Helpottava ero.

Jättäjän ja jätetyn roolit.

Totaalinen epäonnistumisen tunne.

Perheen hajoaminen.

”Tuomittu avioeroon.” Tuomittu, niin kuin rikollinen, jota naapurin mummo ja puoli yhteiskuntaa katsoo halveksuen ja syyttävästi sormeaan heristäen?

Uudelleenkukoistuksen pienen pienet orastavat merkit.

Sinä selviät kyllä

Eron aiheuttamaan myllerrykseen tai pyörremyrskyyn joutunut ihminen tarvitsee empatiaa, myötätuntoa, lohtua ja läsnäolevaa ihmistä, joka kuuntelee ja kuulee tuskan aiheuttaman tunnetilojen koko skaalan. Viha, suru, pettymys, vitutus, pelko, sääli, raivo, häpeä, syyllisyys, ahdistus, lamaantuminen, kateus, mustasukkaisuus, toivottomuus – tunnekuohujen koktaili voi olla hyvinkin laaja!

Mä muistutan hädässä olevia ihmisiä aina ensinnäkin siitä, että kaikki järjestyy. Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella. Ei välttämättä alkuperäisen toiveen tai odotusten mukaan, mutta lopulta kuitenkin niin kuin on tarkoitettu. Trust me, been there! Yhden oven sulkeutuessa on mahdollisuus katsoa, mitä toisen avautuvan oven takaa löytyykään. Ja usko huviksesi, se ei välttämättä lopulta ole huonompi lopputulos kuin se mihin luulit loppuiäksesi jäävän.

Lisäksi mä muistutan siitä, että tarvii selvitä vain yksi askel kerrallaan. Välillä täytyy ehkä edetä tipuaskelilla, jos matto on nykäisty jalkojen alta niin voimallisesti, että nokka on melkein rullalla! Muistutan myös siitä, että pahinkaan vastatuuli ei kestä määräänsä kauempaa, eli jossain vaiheessa voit todeta: selvisin.

Muistutan myös lootuksesta, joka symboloi henkisen kestävyyden voimaa ja kykyä muuttaa vastoinkäymiset voimavaraksi. Lootuksen kukka nousee mudasta ja edustaa uudestisyntymää. Myös tuhkasta nouseva feeniks-lintu sopii voimaannuttavaksi symboliksi eroprosessista selväjärkisenä selviytymiseen.

”EI HUONO”

Sinä et ole huono ihminen eikä ero ole missään nimessä aina huono asia. Se voi olla paras päätös ikinä tai kuin uusi alku, joka tarjoiltiin pyytämättä suoraan eteen. Joskus suhde on ollut kertakaikkisen pystyyn kuollut jo luvattoman kauan, ja yhdessä on pysytty vuosikaudet syystä X, Y tai Z – ja niin olisi pysytty jatkossakin, ellei toinen olisi rohkeasti ottanut asiaa esille. Jos suhteessa ei ole aitoa kohtaamista ja läheisyyttä, mitä ihminen saa yhdessä pysymisestä? Totutun elintason? Lapsille (onnettoman) ydinperheen mallin? Tutun ja turvallisen ja ennen kaikkea totutun kumppanin ja elämän? Tiedän, että toisinaan on ”helpompi” pysyä yhdessä eikä voimavaroja ole edes laittamaan asioita muutoksen tielle, enkä tuomitse, koska tarinoita on niin monenlaisia. ”Valitse vaikeasi” pätee tässäkin, kuten kaikessa elämässä.

Joskus ero voi tuntua niin helpottavalta, että tuntuu kuin saisi pitkästä aikaa vedettyä keuhkot täyteen ilmaa oikein kunnolla ja ymmärtää vasta päätöksen myötä, että olo on kuin olisi pitkään hengittänyt pinnallisesti, lyhyitä sisään-ulos -vetoja vain sen verran, mitä hengissä pysymiseen tarvitaan.

Miten erosta sitten selviää?

Erosta selviäminen voi kestää viikkoja, kuukausia tai vuoden, joskus jopa useammankin. Mä uskon, että tunteiden kohtaaminen rohkeasti, tunteiden läpieläminen ja niiden tunteminen kaikessa kamaluudessaan nopeuttaa selviämistä pitkässä juoksussa. Jos tunteita ei pura puhumalla tai tekemisen kautta, on riskinä, että esimerkiksi jokin katkeruuden siemen jääkin itämään. Se, miten eron kykenee hyväksymään, riippuu usein siitä, miten ihminen pystyy käsittelemään eron synnyttämiä tunteita. Toisinaan ero on käyty läpi pään sisällä jo hyvissä ajoin ennen virallista eropäätöstä, mutta silti se saattaa aiheuttaa epäilevän olon, että olikohan tämä sittenkään oikea ratkaisu tai totaalisen polvilleen rojahduksen kumppanin lähtiessä yhteisestä kodista pakatun laukkunsa kanssa.

Kaikista tärkeintä selviytymisessä on huolehtia elämän jatkumisen edellyttämästä pyhästä kolminaisuudesta: levosta, ravinnosta ja liikunnasta. Fyysisen hyvinvoinnin turvaaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta henkinen/psyykkinen hyvinvointi olisi niin hyvä kuin se siinä tilanteessa on mahdollista.

Nuku. Jos se ei onnistu, hanki siihen apua. Uni on äärimmäisen tärkeää, koska väsyneillä aivoilla on vaikea muodostaa edes järkeviä ajatuksia. Jatkuva asioiden kelaaminen ja mielessä pyörittely väsyttää aivoja, joten huolehdithan, että pääkoppa pääsee välillä lepäämään.

Ravitse itseäsi ruoalla ja juomalla. Jos suusta ei mene alas kuin lakritsijäätelöä (joka empiirisen tutkimukseni mukaan auttaa lähes kaikkeen) niin syö sitä. Paastokaan ei ole vaaraksi, mutta suosittelen opiskelemaan aiheesta ensin hieman. Alkoholia en suosittele virallisesti tässä kohtaa, mutta niinhän sitä elokuvissakin usein nollataan pää tässä kohtaa totaalisesti, eli ymmärrän täysin tämänkin valinnan. Muista kuitenkin, että a) riski itkuisen kännipuhelun soittamiselle kasvaa sitä mukaa kun alkoholipitoisuus elimistössäsi nousee ja b) alkoholi saattaa lisätä ahdistusta sitä mukaa kun se haihtuu elimistöstäsi.

Liiku. Ensinnäkin liike on lääke ja toiseksi, kehon liikuttaminen tuottaa mielihyvähormoneja. Jos jumitut itkemään sohvannurkkaan päiväkausiksi, voi kolotukset ja jumitukset tehdä olon vielä surkeammaksi. Käy pienellä happihyppelyllä, kierrä kortteli, aisti ympäröivä maailma kaikilla aisteilla. Mikäli mahdollista, käy normaaleissa harrastuksissasi, ehdit kyllä myöhemminkin jatkaa suremista.

Arjen pyörittäminen ja rutiinien ylläpitäminen on tärkeää, koska elämää on kriisistä huolimatta elettävä. Mikäli hoidettavana on lapsia tai lemmikkejä, ei arjen jatkumiselle ole edes vaihtoehtoja.

On tärkeää huolehtia itsestään rankan elämänvaiheen aikana. Tee jotain, mistä nautit ja saat edes hippusen mielihyvää. Saatat tarvita hiljaisuutta ja vetäytymistä omiin oloihin, tai vaihtoehtoisesti hakeutua jatkuvasti jonnekin hälinään, jotta ikävät ajatukset ja tunteet eivät pääse putkahtamaan pintaan. Pyri silti kultaiseen keskitiehen, jotta sinulla on aikaa ajatella asioita ja tuntea sinussa heräävät tunteet, mutta niin, ettet jumitu pelkästään vellomaan surussasi yksin, vaan ota vastaan tukea muilta.

Aika parantaa haavat, sanotaan, ja se kyllä pitää paikkaansa. HIljalleen elämä voittaa, vaikka ei siltä tuntuisikaan.

Kriisin vaiheet

Jokaisen elämään mahtuu kriisi jos toinenkin, ja sekin on elämää. Kriisi on seurausta merkittävästä elämänmuutoksesta tai tapahtumasta, joka järkyttää psyykkistä tasapainoa. Yllättävä ero on tyypillinen kriisin aiheuttaja. Kriisin vaiheet eivät ole kaikilla samanlaiset, eivätkä ne välttämättä etene lineaarisesti. On myös mahdollista, että ihminen palaa jossain vaiheessa takaisin edelliseen vaiheeseen.

Yleisesti kriisin vaiheet voidaan kuitenkin jakaa neljään osioon.

1. Shokkivaihe

Välittömästi eron jälkeen koetaan usein shokki, epäusko ja turtumus. Tapahtunutta on vaikea ymmärtää ja sisäistää. Tunne voi olla kuin ”ei tämä voi olla totta” tai ”ei tämä voi tapahtua minulle”. Tyypillisiä reaktioita ovat hämmennys, epätodellinen olo, tunteiden lamaantuminen, toimintakyvyn heikkeneminen, keskittymisvaikeudet, fyysiset oireet (esim. sydämentykytys, hengitysvaikeudet). Ihminen ei voi käsittää tapahtumaa todeksi ja voi tuntua kuin kulkisi sumussa.

2. Reaktiovaihe

Shokin jälkeen alkavat tunteet usein nousta pintaan. Tämä on kuin tunteiden vuoristorataa, jossa tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Tyypillisiä reaktioita ovat suru, viha, pettymys, syyllisyys, katkeruus, ahdistus, unettomuus, ruokahalun muutokset, itkuisuus. Jätetty voi olla ensin vihainen jättäjälle ja hetken kuluttua surullinen ja kaivata häntä. Reaktiovaiheessa oleva ihminen tarvitsee kuuntelijaa, koska puhumisen tarve voi olla valtava! Läheisten kuormituksen vähentämiseksi ammattiauttajan luo hakeutuminen voi olla järkevää.

3. Käsittelyvaihe

Vähitellen alkaa tapahtuneen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Eroa aletaan työstää ja miettiä menneitä tapahtumia. Tyypillisiä reaktioita ovat tapahtuneen pohtiminen, syiden etsiminen, itsereflektio, uuden identiteetin rakentaminen, tulevaisuuden varovainen suunnittelu (voimavaroja aktiiviseen tulevaisuuden suunnitteluun ei välttämättä vielä ole). Hiljalleen ihminen alkaa ymmärtää, mikä meni pieleen, mikä oli oma osuus tapahtuneessa ja että elämän on jatkuttava. 

4. Uudelleen suuntautumisen vaihe

Kriisistä on selvitty ja elämä alkaa asettua uusiin uomiin. Uusi arki rakentuu ja tulevaisuuteen katsotaan toiveikkaammin. Tyypillisiä reaktioita ovat uusiin asioihin keskittyminen, tulevaisuuden suunnittelu, itseluottamuksen vahvistuminen, uusien ihmissuhteiden solmiminen. Ihminen saattaa aloittaa uusia harrastuksia ja tavata uusia ihmisiä, ja voi olla vihdoin myös varovaisen innostunut tulevaisuudesta. Elämä voitti sittenkin, saattaa ihminen ajatella.

Tässä on hyvä linkki luettavaksi kriisien eri vaiheista https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/shokista-uuteen-alkuun/

Ero ja seksuaalisuus

Lauseet, joita olen kuullut eri vaiheissa eroprosessissa olevien eronneiden suusta:

”Miten mä enää ikinä voin olla kenenkään kanssa silleen?”

”Musta tuntuu, että mä olisin ehkä kohta valmis taas siihen, mutta..”

”Mun tekis niiiiinn paljon mieli, mutta en uskalla!”

”En ole ollut elämäni aikana kenenkään muun kuin X:n kanssa.”

”Siitä on jo niin kauan, että oon muurautunut varmaan jo umpeen!”

Eron jälkeinen seksuaalisuus aiheuttaa ymmärrettävästi pohdiskelua. Vaikka se ehkä jännittääkin, sen ei tarvitse olla negatiivinen asia alkuunkaan. Seksuaalisuus puhkeaa eron myötä usein myös aivan uuteen kukoistukseen (ei välttämättä heti, se voi ottaa oman aikana) ja sillä voi olla hyvinkin miellyttäviä uusia vaikutuksia tulevaan seksielämään. Mieti asiaa siltä kantilta, että jos et ole saanut toteuttaa seksuaalisuuttasi yhdessäolon aikana, voi ero tuoda tilanteeseen muutoksen.

Olkoonpa tulevana seksikumppanina joku satunnainen vierailija, säännöllisempi tapailukaveri tai varteenotettava seurustelukumppani, voi kaiken aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Uusi ihminen, uudet tavat ja taidot – uhka vai mahdollisuus? Tokihan aina onni ei suosi seikkailijaa, mutta siinä ei ole mitään menetettävää, että kertoo itse mistä pitää ja millaista kosketusta toivoo. Olen kuullut myös, että uudelle seksikumppanille toiveiden sanoittaminen on voinutkin olla helpompaa kuin entiselle kumppanille, jonka kanssa ei jostain syystä oppinut puhumaan luontevasti seksiin liittyvistä tarpeista ja toiveista oikein missään vaiheessa! Verbaalinen tai kehollinen ilmaisu kehiin, siinä ei ole mitään hävettävää eikä noloa, että kertoo toiselle mitä haluaa!

Myös itseensä tutustuminen uudelleen ja ehkä jopa uudella tavalla on hyväksi eron jälkeen. Sooloseksi kunniaan! Itsensä hyvänä pitäminen ja lempeä, hyväksyvä kosketus on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mikäli tuntuu siltä, kuin olisi vieraana omassa kehossa, suosittelen esimerkiksi seksuaaliterapeutin vastaanotolle hakeutumista, koska keinoja onnistuneeseen tutkimusmatkaan ja itsemyötätuntoiseen, arvostavaan ja lempeään kohtaamiseen on saatavilla.

Kriisistä kriisiin

Kriisi on mahdollisuus, olipa klisee tai ei. Kriisi voi tuoda elämään jotain uutta ja usein jotain hyvääkin. Ero on itsereflektiokykyiselle ihmiselle mieletön kasvun paikka! Mikäli suhteita on takana useampia, voi pysähtyä miettimään, onko suhteissa toistunut jokin sama kaava. Hakeutuuko aina samantyyppisten ihmisten kainaloon, sillä oletuksella, että joku on ”just mun tyyppinen”? Toistuuko jokin tietty riidanaihe suhteesta toiseen? Huomaako kerta (tai suhde) toisensa jälkeen olevansa ”taas tässä samassa tilanteessa”?

Tarkastele omaa käytöstä kriittisesti, mutta ymmärtäväisesti. Mikä on sinun osuutesi tässä kokonaisuudessa? Kohteletko toista miten haluaisit itseäsi kohdeltavan? Asettaudutko itse kiltisti kynnysmatoksi oven eteen? Miksi ero tapahtui, mikä meni pieleen? Olisitko itse voinut tehdä jotain toisin? Ai että itsereflektointi voi tehdäkin kipeää ja oivallukset voivat aiheuttaa suunnatonta häpeää, mutta suosittelen lämpimästi matkaa silti, se todella kannattaa. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

”Katkeroitunut vanha pieru”

Kukaan ei halua olla sellainen, minkä vuoksi katkeroituminen ansaitsee ihan oman kappaleensa. Katkeroituminen on surullista katsottavaa, eikä katkeruus lisää kenenkään viehätys- tai vetovoimaa laisinkaan, ikinä. Piste. Yllättävässä erotilanteessa on erittäin tärkeää ymmärtää, miksi niin kävi. Ikävä kyllä aina puheyhteys toiseen ei ole auki, eikä toisen näkemystä ole mahdollista saada tietää, jolloin jäljelle jää omat oletukset ja arvuuttelut. Se ei silti estä omaa osuutta asian käsittelyssä: aina voi itse prosessoida tapahtunutta ja käydä sitä läpi, vaikka jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Eroprosessin alussa kielteiset tunteet, kuten toisen syyttäminen, pettymys ja viha voivat auttaa pääsemään prosessissa eteenpäin. Eroaminen voi tuntua siedettävämmältä, jos entisen kumppanin näkee kielteisenä henkilönä ja toisinaan viha onkin helpompi tunne kestää kuin pohjaton suru. Toista ei kannata kuitenkaan loputtomasti syytellä, koska silloin on vaarana katkeroituminen. Uhriutuminen vie voimavaroja sekin, eikä se silti tuo tilanteeseen mitään elämää mullistavaa positiivista välkehdintää.

Oman osuuden rohkea tarkastelu tuo oivallusten kautta uusia näkökulmia ja mahdollisuuden parempaan tulevaisuudessa ja lisäksi se voi auttaa hyväksymään tapahtunut ero osaksi omaa tarinaa. Ero ei ole välttämättä kenenkään vika, se voi olla monien osien yhteenlaskettu summa ja väistämätön liike teidän yhteisessä tarinassa. Ero ei tarkoita epäonnistumista tai että olisi tarkoitettu elämään yksin koko loppuelämänsä ajan. Ihmisen ei myöskään tarvitse selvitä erosta yksin, vaan keskusteluapua on saatavilla läheisten tai ammattilaisten kautta. Joskus ulkopuolisen kanssa on helpompaa jäsennellä ajatuksiaan kuin läheisen ihmisen kanssa. Eron läpikäyminen auttaa myös hyväksymään sen, että suhde on ohi.

Ajallaan voi olla mahdollista myös muistella menneitä hyvillä mielin ja ehkä jopa ajatella positiivisesti entisestä kumppanista. Voi myös nähdä merkityksen suhteella, mitä se toi sinun tarinaasi ja mitä arvokkaita kokemuksia saitte yhdessä. Olenpa kuullut tarinoita, joissa entisestä parista on tullut kavereita suhteen päättymisen myötä ja todistanut sellaistakin tarinaa, jossa entinen aviopari tulee tätä nykyä paremmin toimeen kuin yhdessä elämisen aikana.

Loppuun vielä vanha blogiteksti pettämisestä https://www.rouvaseksologi.fi/mika-katsotaan-pettamiseksi/ mikäli se resonoi tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

Kuvatekstinä voisi olla ”Paistaa se aurinko risukasaankin – ja sälekaihtimien välistä tammikuussa.”