Eräässä keskustelussa syntyi merkityksellinen oivallus, jonka haluan jakaa teidän kanssanne! Keskustelu koski torjutuksi tulemisen pelkoa, mutta siihen liittyi myös oivallus tai vinkki tai idea, millä sitä haluaakaan kutsua. Tämä on hivenen laaja asia, joten pohjustan aihetta ensin yleisesti ja sitten kerron tästä oivalluksesta seuraavassa blogitekstissä, jonka julkaisen heti perään, tässä linkki siihen https://www.rouvaseksologi.fi/kaanteinen-turvasana/
Jos mietitään yleisesti torjutuksi tulemista ja torjutuksi tulemisen pelkoa, se voi kummuta melkein mistä vaan. Pelko voi olla kokemuksista syntynyttä tai aiheetonta, eli ei ole pakko olla jotain selkeää muistikuvaa, että torjumista seksuaalisessa tilanteessa olisi käynyt ennenkin. Se voi siis olla alitajunnan viesti menneisyyden kipeistä kokemuksista, kun ei ole joskus kelvannut toiselle intiimillä tasolla. Se voi kummuta myös varhaisemmista muistoista, esimerkiksi jostain lapsuusajan hylkäämiskokemuksesta. Kiintymyssuhteella on tässä omat merkityksensä, joten alempana tässä tekstissä palaan vielä aiheeseen. Jos ihminen ei ole tullut kohdatuksi, tarpeita ei ole huomioitu tai on pahimmillaan tullut jopa täysin laiminlyödyksi, on mahdollisesti tullut petetyksi/hylätyksi, voi pelätä saman kaavan toistuvan myöhemmissä suhteissa. Se on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää.
Itsetunto ja biologinen selitys
Itsetunnon merkitys on tässä olennainen tekijä, koska alhainen itsetunto saattaa entisestään voimistaa pelkoja. Jos ihminen kokee, ettei ole tarpeeksi rakastettava ja ihana, mieli voi herkemmin uskotella, että tulee torjutuksi, jos lähtee edes kokeilemaan esimerkiksi aloitteen tekoa. Epävarmuus voi vaikuttaa herkästi myös seksuaaliseen itsetuntoon, eikä silloin välttämättä kykene itsevarmasti tekemään aloitetta, jos mielikuvissa riski torjutuksi tulemiseen on suhteettoman kova. Kukapa surman suuhun itseään huvikseen työntäisi!
Pelolle on myös itse asiassa biologinen selitys, sillä ihmisen aivot ovat kehittyneet siten, että yhteisöstä ulossulkemisen vaara aiheuttaa voimakkaan reaktion. Tämä johtuu siitä, että ihmisen selviytyminen on aikoinaan ollut riippuvainen yhteisöön kuulumisesta, omasta laumasta. Tänä päivänä ihminen ei tarvitse selviytyäkseen välttämättä ketään toista ihmistä! Kaiken voi tarvittaessa vieläpä hoitaa kotoa käsin näppärästi sähköisesti, jolloin muiden ihmisten kohtaaminenkaan ei ole välttämätöntä. Nykyisin vallassa on vahvasti yksilöllisyyden korostaminen (toisinaan liiaksikin minä-minä -kulttuuri), mutta aikojen alussa katse kohdistettiin yhteisöön yksilön sijasta.
Ylisukupolviset traumat ja kiintymyssuhteet
Torjutuksi tulemisen pelko voi liittyä myös ylisukupolvisiin traumoihin, jotka ovat sukupolvelta toiselle siirtyviä kokemuksia, ja ne voivat vaikuttaa syvästi yksilön tunne-elämään ja ihmissuhteisiin. Jos edellisillä sukupolvilla on ollut syystä tai toisesta vaikeuksia muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita, tämä voi vaikuttaa siihen, miten seuraavat sukupolvet suhtautuvat esimerkiksi läheisyyteen ja luottamukseen. Traumaattiset kokemukset (mm. sota, hyväksikäyttö, väkivalta eri muodoissaan, hoivan totaalinen laiminlyönti jne.) voivat häiritä vanhempien kykyä tarjota turvallista ja ennakoitavaa hoivaa, mikä voi johtaa epävakaaseen kiintymykseen lapsissa. Lapset oppivat ihmissuhdetaitoja ja tunnesäätelyä vanhemmiltaan, ja mikäli vanhemmat pelkäävät torjutuksi tulemista tai hylkäämistä, he voivat tiedostamattaan siirtää tämän pelon myös lapsilleen. Perheen sisäiset dynamiikat, kuten salaisuudet, vaikeneminen tai tunteiden tukahduttaminen, voivat luoda ilmapiirin, jossa torjutuksi tulemisen pelko kukoistaa. Tästä perheiden salaisuudet ja vaikeneminen -aiheesta voisin kirjoittaa pitkästi, ja uskon, että sullakin on jokin oma kokemus siitä, että joistain asioista teidän perheessä/suvussa on aina oltu hys-hys.
Miten torjutuksi tulemisen pelko näkyy?
Torjutuksi tulemisen pelko voi ilmetä monin eri tavoin parisuhteessa. Se voi näyttäytyä esimerkiksi mustasukkaisuutena, luottamuksen puutteena, takertumisena, riitelynä tai välttelynä. Se voi aiheuttaa kokijalleen häpeää, vihaa, pettymystä, riittämättömyyden tunnetta, surua, ehkä jopa kipuakin. Se voi aiheuttaa tunteen, että jää jostain paitsi, kun ei uskalla lähestyä toista pelkonsa takia. Se voi nakertaa hiljalleen itsetuntoa, kun ryhtyy miettimään, mikä minussa on vikana, kun en kelpaa? Olenko ruma? Lihava? Vastenmielinen? Ällöttävä? Ajatus saattaa käväistä nopeasti mielessä, mutta pahimmassa tapauksessa ajatukset saattavat alkaa kiertää loputonta kehää ja niistä muodostuukin lopulta ihmisen totuus. Näitä ajatuksia ja tunteita käsitellään myös seksuaaliterapiassa ja em. tuntemukset ja ajatukset ovat hyvinkin tyypillisiä, eikä kokijan sukupuolella ole merkitystä.
Kuten aiemmin mainittu, ei silläkään välttämättä ole merkitystä, onko torjutuksi tulemisen pelkoa kokeva tullut torjutuksi seksuaalisessa kohtaamisessa vai ei, koska pelko saattaa kummuta muunlaisistakin hylkäämiskokemuksista. Myöskään sillä ei ole merkitystä, onko torjuja ollut joku satunnainen ihminen, jonka on kohdannut jossain matkallaan vai onko torjuminen ollut pitkäkestoista, esimerkiksi pitkässä suhteessa tapahtuvaa, ehkä jopa vuosien ajan kertynyttä kokemusta siitä, ettei kelpaa toiselle. Haava on saattanut jäädä, mutta sitä on mahdollista alkaa hoitamaan! Oman itsetunnon kanssa työskentely on tärkeää, ja sitä voi kohentaa joko itsenäisesti tai ammattiauttajan kanssa. Korjaavat kokemukset toisen ihmisen kanssa saattavat hyvinkin elvyttää tilannetta ajan myötä, mutta itsensä kanssa työskentely kannattaa aloittaa jo aiemmin. Muista, sinä kelpaat, riität ja olet hyvä tuollaisena kuin olet.
Laitan tähän linkin ajanvaraukseen, jos susta tuntuu, että tällä alueella on työstettävää, etkä pääse omin avuin etenemään https://vello.fi/rouva-seksologi/rouva-seksologi
