Onko teistä luontevaa keskustella seksistä, seksuaalisuudesta ja vauvantekohommista lasten/nuorten kanssa? Ikätasoisesti tietysti!
Meillä oli teinin kanssa hauska keskustelu joskus vuosi, kaksi sitten. Lopputuloksena meitä molempia nauratti makeasti! Keskusteluun sisältyi nuoren naisen ruusunnuppu ja aikuisen naisen, nuupahtaneet, hivenen kuihtuneet terälehdet. Pääasia oli, että nuori sai seksuaalikasvatusta, tunnelma pysyi rentona ja nuori ymmärsi, että äidin kanssa voi puhua tästäkin aiheesta, ilman kiusallisia hiljaisia hetkiä.
Meidän perheen pienimmätkään lapset eivät ole siinä käsityksessä, että haikara tuo vauvan perheeseen. 3- ja kohta 5-vuotiaat lapsemme ovat alusta alkaen kuulleet sanat pimppi ja kikkeli, ja tuo kohta 5-vuotias on tietoinen siitä, että isi antoi äitille kikkelillä vauvasiemenen, joka kasvoi vauvaksi äitin mahassa ja saapui maailmaan pimpin kautta. Mahan auki leikkaaminen oli erityisesti keskimmäisen kanssa mahdollinen skenaario, joten myös sektio on käyty läpi. He ovat tietoisia myös vauvoista, jotka eivät jaksaneet olla äidin mahassa loppuun asti.
Lapset ovat lähtökohtaisesti avoimin mielin maailmaan ja ihmisiin suhtautuvia, kunhan näytetään esimerkkiä. Meidän perheen lähi(mpään)piiriin kuuluu sateenkaarensävyinen täti-ihminen, jonka mukana saapuva naisystävä ei kummeksuta lapsia laisinkaan. Me olemme keskustelleet mm. intersukupuolisuudesta, ja erilaisista perhemalleista, ja tämä kaikki on ok lapsista, koska me aikuisina olemme näyttäneet sen olevan ok.
Tiedän miehen, joka oli mennyt niin lukkoon pienen tyttärensä osoittaessa pimppiään ja kysyessä mikä se on, että mies oli hädissään kehottanut tytärtään kysymään asiasta äidiltään. Lapsi on totta kai kiinnostunut ja utelias, mutta mitä luultavimmin hän olisi jatkanut iltatoimiaan sen kummemmin asiaan jumittumatta vastauksen kuultuaan. Miksi aikuista hävettää? Vai pelottaako mahdollinen paneelikeskustelu? Miettiikö lapsi tuollaisessa tilanteessa, että tässä oli jotain noloa?
PS. Kuihtuneista ja nuupahtaneista terälehdistä vielä sen verran, että hyviä ”kirkasteita” on todellakin tarjolla. ”Kukkanen” on mahdollista (ja kannattaakin!) säilyttää elinvoimaisena, vaikkei mikään varsinainen puutarhuri olisikaan!