Eilisestä asti on kuohunut mediassa ja somessa Respektiä-kirjan vuoksi. Seksikirjaa pojille on puolusteltu ja kauhisteltu, mutta ehkä enemmän kauhisteluja olen havainnut tähän iltaan mennessä. Huomasin, että jotkut kollegoistakin olivat äänensä antaneet Instagramissa, puolesta ja vastaan, joten laitetaanpa vastine täältäkin. Pohjustettakoon, että en ole kyseistä kirjaa itse lukenut, mutta otan kantaa sen pohjalta, mitä pätkiä olen kirjasta kuullut ja kuvakaappauksia silmäillyt. Koska olen ikuinen entä jos -pohdiskelija, en itse kuulemani perusteella voi suoriltaan suositella kirjaa jokaisen (esi)teinin luettavaksi, sillä kirjahan on siis suunnattu 12-15 -vuotiaille! Tokihan tilanne saattaa muuttua, suuntaan tai toiseen, luettuani itse teoksen ensin, joten siihen asti vain aihetta spekuloiden edetään. Äkkiseltään kuitenkin ajattelisin, että 12-vuotiaalle kirja on aika raju, enkä koe, että sen ikäisen tulisi saada oppia esimerkiksi hyvän kikkelikuvan ottamiseen. Tässä linkki erääseen uutiseen https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010857360.html ja vielä itse kirjaan https://www.suomalainen.com/products/respektia-seksikirja-pojille?srsltid=AfmBOoriH0e0qcvjLcE-HSC3AIANZHlhxOBYZyf5utC0fa-t0Dvajo2e
Porkkana perseeseen ja täydellinen kikkelikuva
Respektiä-kirjassa on ilmeisesti ohjeistuksia mm. seuraavista aiheista.
Miten porkkana työnnetään anaaliin?
- Ei kiitos mitenkään, koska turvallisesti tämmöiset leikit hoidetaan niin, että lelussa on stoppari, jolla estetään porkkanan tai muun härvelin luiskahtaminen kokonaan peräsuoleen. Onko kirjassa siis mukana myös ohjeistus, miten toimitaan, jos se porkkana on sujahtanut näkymättömiin? Voiko joku kirjan lukenut vahvistaa, onko teoksessa oikeasti tämmöinen porkkana-case, vai onko kyse nyt rikkinäinen puhelin -ilmiöstä?
Miten otat edustavan kuvan elimestäsi?
- Kirjassa ilmeisesti kehotetaan varmistamaan toiselta osapuolelta, haluaako hän vastaanottaa kyseisen kuvan. Se on ehdottomasti hyvä juttu, koska ilman lupaa ei ole soveliasta täräyttää toisen verkkokalvoille kuvaa sukukalleudesta, MUTTA.. Onko kirjassa riittävän hyvin selitetty myös riskit kuvan leviämisestä eteenpäin? Ja että on ääääärimmäisen tärkeää, ettei elimen kanssa yhteiskuvassa näy esim. henkilön kasvot tai muuta mistä henkilön voisi tunnistaa? On huomattavasti ”mukavampaa”, kun kaveriporukkaan tai vaikka toiselle puolelle maapalloa leviää kuva ”vain elimestä”, eikä kuvaa elimestä kantajansa kanssa!
Miten saat imettyä elimen syvemmälle suuhun?
- Kirja antaa ilmeisesti ”realistisemman” kuvan ”oikeasta” seksistä, eikä vääristynyttä, pornoon rinnastettavaa kuvaa. Elimen saa ihminen ottaa tai olla ottamatta syvälle tai vaikka ollenkaan suuhunsa. Ns. syväkurkkuilu on näkemykseni mukaan pornosta tuttu tapa, ja uskoakseni nuoriso kokeilee sitäkin mikäli kiinnostus herää, riippumatta siitä, löytyykö tieto/ohjeistus videomateriaalista tai kirjasta. Jos neuvotaan yksityiskohtaisesti kuinka tästä ”suoriudut”, tulee väistämättä mieleen hyväksynnänhakeminen ja -saaminen Vuoden Syväkurkkuna.
Seksuaalikasvatus ennen ja nyt
On totta, että pitkään (ja valitettavasti edelleenkin jossain määrin) seksuaalikasvatus on ollut lähinnä valistusta, kohdistuen nimenomaan (ja pahimmillaan ainoastaan) raskauden ja seksitautien ehkäisyyn, eli esim. seksin nautinto tai hauskuus eli seksin ilosanoma on jäänyt jakamatta. Itselläni ei ole kovin tarkkaa muistikuvaa omasta koulun tarjoamasta seksuaalikasvatuksesta, mutta muistelisin sen olleen lähinnä kondomin tärkeydestä puhumista ja e-pillereiden harkitsemista, mikäli seurustelukumppani on hankittuna. Silloin ei ollut nettipornoa, eikä muutakaan videomateriaalia myöskään noin vaan käsiin saatu. Lehtiroskiksesta muistan kavereiden kanssa löytäneeni jotain erotiikka-aiheisia lehtiä, mutta muuten taidettiin olla aika lailla itseoppineita koko sakki. Ja hyvin kuulkaa opittiinkin, kun tutustuttiin omiin ja seurustelukumppaneiden kehoihin ja puhuttiin tuntemuksista, mitä oli herännyt erilaisista kosketuksista ja kokemuksista!
Olen sitä mieltä, että nuoret löytävät kyllä tietoa ja supertärkeää onkin, että tieto on oikeaa. Pornoa en voi henkilökohtaisesti suositella kenellekään lapselle, joten siinä mielessä kirja on kuitenkin parempi ratkaisu kuin esimerkiksi nettiporno, joka on usein hyvin vääristynyttä ja voi olla joissain tilanteissa suorastaan järkyttävää materiaalia. Respektiä-kirjan teini voisi käydä lainaamassa kirjastosta, vaikkei koulut olisi laittanut sitä tarjolle luettavaksi eli kirjan lukemista ei voi myöskään estää. Nuoriso harrastaa seksiä ja tutustuu suurella kiinnostuksella toistensa kehoihin – ilman kirjoja, lehtiä ja videoitakin. Vai miten luulette, että ihmiskunta on kyennyt lisääntymään aikojen alusta saakka? Naurahdin ääneen, kun puolisoni tuumasi, ettei siihen mitään Sudenpentujen käsikirjaa ole kyllä tarvinnut 😀
”Miten nautintoa voi oppia jos ei kukaan opeta?”
Tutustumalla. Kokeilemalla. Koskettelemalla. Erilaisilla otteilla ja otteiden voimakkuuksilla. Maistelemalla ja haistelemalla. Kaikilla aisteilla toista ahmimalla. Ei uutta puhelintakaan kaikki ohjekirja kourassa tutki! Ja varsinkaan teinit, he kun vasta oppivaista sakkia ovatkin: mitä tapahtuu kun painan tästä.. ei, en haluakaan tänne. Entä jos painankin tästä? Jooo, tänne ehdottomasti! Puhelin, tietokone, pimppi, kikkeli, pyllyreikä. Kaikkiin voidaan tutustua ja jopa käyttöön ottaa ilman tarkkaa ohjekirjaa. Toki tietoa on hyvä saada, esimerkiksi vaikka anaaliseksiin liittyen, ettei kuvitella sinne voivan sujahtaa noin vain ilman liukastimia ja täysillä vaan pohjaan saakka. Omiin ja toisen nautinnon nappuloihin on siis todellakin mahdollista tutustua ilman ulkopuolista ohjeistusta, sukupuolesta riippumatta, ja siinä on avainasemassa kommunikaatio ja SE on se, minkä opettamiseen lisäisin panoksia seksuaalikasvatuksessa! Kommunikointi on (tai ainakin pitäisi olla) läsnä seksin alusta loppuun saakka:
– Luvan pyytämisestä luvan antamiseen
– Telmimisen aikana palautteen hienovarainen antaminen, mistä pitää ja mistä ei
– Loppuvaiheen supattelut ja toisen huomioiminen verbaalisesti:
”Nautitko?”
”Tuntuiko susta hyvältä?”
”Tuntui kivalta, kun..”
”Teethän ens kerrallakin noin..”
”Tunnuit ihanalta.”
”Sä olet ihana.”
Jälkileikki on ihan yhtä tärkeää kuin esileikkikin.
Seksi on ihana asia, se voi olla herkkää, rauhallista, villiä, rajua, helliä otteita, kovempia otteita. Sen tulee olla toista (ja kolmatta) osapuolta kunnioittavaa. Se ei saa olla alistavaa – ellei yhteisestä toiveesta ja sopimuksesta olla sellaisesta leikistä erikseen sovittu, turvasanoista puhumattakaan. En ole kalkkis keski-ikäinen rouvashenkilö, joka ”haluaisi kieltää seksin kokonaan nuorilta”, mutta sen lisäksi , että seksuaalikasvatuksen on oltava kiinnostavaa ja rentoa, sen on oltava myös järkevää ja suunnitelmallista. Uskoakseni sen voi saavuttaa panostamalla vaikka koulujen ulkopuolisiin seksuaalikasvattajiin, jos koulun puolesta osaajaa löydy.
Seksuaalikasvatukseen sopivia kirjoja löytyy kyllä onneksi, ja ilmeisesti tässäkin kirjassa on myös oivaltavia ja kiitosta saaneita kohtia, mistä ehdottomasti plussaa. Respektiä-kirjassa on käytetty keski-ikäisiä järkyttäneitä kulli- ja pillu-sanoja, mutta puolustukseksi sanottakoon, että ne ovat oikeastikin vanhoja sanoja. Ehkäpä juuri sen vuoksi kirja on rentoa luettavaa verrattuna siihen, jos kirjassa puhuttaisiin esimerkiksi peniksestä ja emättimestä. Nimihän ei vehjettä pahenna, ja jokainen keksii omaan suuhun sopivan nimen, ihan kirjaimellisestikin tässä tapauksessa! 😀
