Motivaatio ei synny odottamalla. Se syntyy tekemällä. Oletko kuullut tuollaisen sanonnan? Mietin, että voisiko tätä lausetta pohtia esim. väljähtäneen seksielämän vinkkelistä?
Kyllä, ehdottomasti!
Niin usein tulee ajatelleeksi, että pitäisi ensin tuntua ”siltä”, jota seuraisi [jokin toivottu] toiminta, ja siitä se lähtisi makkuukammaripuuhat soljumaan aktiivisesti kuin itsestään. No eipä mene välttämättä niin!
”Motivaatio ei synny odottamalla. Se syntyy tekemällä.” Mihin ajatus perustuu? Se perustuu tähän kaavaan:
Toiminta ➡️ tunne ➡️ motivaatio
Se näyttäytyy motivaation syntynä/kasvuna jokseenkin näin:
teen jotain ➡️ kehossa ja mielessä tapahtuu jotain ➡️ motivaatio kasvaa
Entä kaava väljähtäneen seksielämän virkistelyssä?
EI NÄIN ❌
Odottelen tässä motivaatiota, sitten se varmasti lähtee ➡️ okei ei kyllä huvita nyt mitkään hipsuttelut, varsinkaan kun toinenkaan ei tee elettäkään ja tuijottaa vaan puhelintaan.. ainiin hei mikäs viesti mulle oli tullut.. ➡️ no, eipä paneskeltu tänäänkään, ehkä huomenna motia on enemmän. Nyt kyllä painelen nukkumaan, kun meni tuon Netflixin kanssa niin pirun myöhään
VAAN NÄIN ✅
alan olla hellempi toista kohtaan ➡️ läheisyys lisääntyy ➡️ tunteet lämpenevät (joka ehkä johtaa johonkin toivottuun muutokseen)
Käytännössä tilanne voisi edetä vaikka näin:
Silittelen puolisoa telkkaria katsellessa, hän vastaa silittelyyn, molemmat nauttii ➡️ nyt on kyllä aika rento ja kiva fiilis, toki väsyttääkin aika paljon, mutta vähän alkoi tekeen mieli ➡️ uuuh, niinpä alkoi toisellakin! Lopputuloksena tyydyttynyt ja tyytyväinen pariskunta, yläfemmat siitä että jaksettiin, vaikka väsyttikin 🥰
Mihin tämä motivaatio-juttu oikein perustuu?
Dopamiini lienee tässä se suurin tekijä. Aivot nimittäin palkitsevat tekemistä dopamiinilla, vaikka alkuun ei huvittaisi yhtään. Odottaminen harvoin tuottaa dopamiinia! Tämä näkyy arjen askareissa hyvin myös esim. rojujen raivaamisessa tai siivoamisessa, nimittäin kun saa vaikka yhden rojulaatikon siivottua, tekeekin mieli kohta jatkaa seuraavan laatikon/kaapin kimppuun, koska se tekeminen ja pienenkin motivoivan lopputuloksen näkeminen lisää dopamiinia + tekemisen intoa ✨
Toisinaan motivaatio on hukassa jossain pienessä arkipäiväisessä asiassa, jota prokrastinoimalla välttelee tekemästä niin pitkään kuin mahdollista. On kuin väistelisi luoteja, kun se lähes mitättömän pieni juttu huutelee mun nimeä, ja aina tulee yhtäkkinen ”jokin muu tärkeä hoidettava asia” mieleen, kuten tiskikoneen tyhjennys tai ”yhden pikkujutun tarkistus sähköpostista”. Lopulta kun sen välteltävän asian on hoitanut, huomaa siinä kuluneen esim. 15 minuuttia ja fiilis on iloinen aikaansaamisen riemusta, mutta myös vähän hämmentynyt, että miksi ihmeessä vitkuttelin ja odottelin motivaatiota, vaikka homman sai hoidettua niin nopeasti. Mutta hei, ihmisiähän me vaan ollaan, itseruoskinta seis!
Omakohtainen kokemus: pakkopulla-kuntosali
Itse huomaan tuon motivaatio syntyy tekemällä -lauseen todenperäisyyden vaikka siitä, että (lyhyen/pidemmän) salitauon aikana tiedostan, että pitäisi ja kannattaisi ja olisi kyllä hyvä lähteä voimailemaan, mutta kun ei ole motivaatiota tarpeeksi.. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että jos jään odottelemaan, niin sitä inspistä ja motia saa kyllä sitten odotella! Paras on ottaa itseään niskasta kiinni asenteella ”nyt vaan meet ja teet”, ja tadaaa, ekan salikäynnin jälkeen tulee olo, että kylläpä kannatti vaikka yhtään ei olisi huvittanut. Toki seuraava ja vielä sitä seuraava treenikerta vaatii mun kohdalla sen, että pokkana vaan vien itseni salille, mutta sen jälkeen se helpottuu, koska motivaatio kasvaa tekemällä! 💪🏼
Esim. kuntosalitreenien aloittaminen tauon jälkeen kaava voisi mennä suunnilleen näin (nimimerkillä kokemusta on):
Menen sinne salille, vaikka ei yhtään huvittaisi ➡️ hei tuntuipa hartioissa hyvältä saada liikettä ja aika kiva oli huomata, ettei mun kaikki voimat ollutkaan kadonneet ➡️ ensi viikolla kyllä kokeilen jo vähän isompia treenipainoja, että liikahtaako ne edes, eikös tuo yksi lämmittelyviikko riitä tauon jälkeen?
Entäpä nuupahtaneen parisuhteen ”motivointi”?
Tässä tämä lause on suorastaan kultaa. Luullakseni liian moni sitkuttelee, että ”sitku tilanne on muuttunut suuntaan X, mä alan tekee enemmän asiaa Y” tai ”mä kyllä aloitan oman muutosmatkani sitku tuo toinen on osoittanut jotain merkkejä tilanteen parantamisen eteen”. Todellisuudessa se kuitenkin usein menee niin, että jos itse aloittaa osoittamaan enenevissä määrin hellyyttä toiselle, läheisyys lisääntyy ja yhteys paranee, ja pian huomaa toisenkin osapuolen osoittavan rakkautta aiempaa enemmän. Toki aina näin ei ole, mutta se onkin keskustelun paikka.
Parisuhde ei useinkaan nuupahda siksi, etteikö osapuolet rakastaisi toisiaan vaan monesti huomataan rakkaudellisten tekojen ja sanojen jääneen jonnekin menneisyyteen tai hautautuneen jonnekin kiireiden alle. Motivaation herättelyksi ja yhteyden palauttamiseksi suhteeseen olisi hyvä tuoda yhteistä aikaa mukavan tekemisen parissa, kosketusta ilman sekstailu-velvoitetta, kysymyksiä siitä, mitä itselle, toiselle ja meille kuuluu, ja ehkä jotain itselle sopivaa rakkauden kielen käyttöä. Tässä muuten eräs aiempi blogiteksti rakkauden kielistä, lukusuositus.
Väljähtänyt seksielämä ja halun kaava
Seksin suhteen motivaation kasvattaminen odottamalla on kyllä niin yleistä, että jos tämä kohta kolahtaa niin eipä hätää, et todellakaan ole yksin. Niin moni odottaa täydellistä hetkeä ja oikeaa fiilistä! Eräs merkittävä tekijä on myös elokuva-maailmasta tutun spontaanin halun puuttuminen. Jos elämä menisi aina kuin elokuvissa, halun ja himon syttymiseen ei tarvittaisi ikinä kummoistakaan ärsykettä, sehän riittäisi kun vilkaisisi kumppania tai nuuhkaisisi hänen niskaansa ja niin vaan yltä lentäneet vaatteet muodostaisivat kiemurtelevan jonon kohti ruusun terälehdillä koristeltua sänkyä. Vaan eipä se mene aina (vai koskaan?) niin, spontaani ja responsiivinen halu ovat avainsanat, ja niistäkin voisin blogitekstin kirjoittaa!
Halu syntyy läsnäolosta, riittävästä erillisyydestä, kosketuksesta, kiihotuksesta, nähdyksi tulemisesta, eikä niinkään että se hypähtäisi kuin tyhjästä molempien kehoon ja mieleen yhtäaikaisesti puhelimia tuijotellessa, väsymyksen painaessa silmäluomia. Väljähtynyt seksielämä ei useinkaan kaipaa “enemmän halua”, vaan juurikin enemmän kosketusta ja leikkimielisyyttä, vähemmän suorituspainetta ja lupaa lähestyä, vaikkei olisi varma mihin se johtaa. Tekeminen luo tunnetta ja tunne ruokkii tekemistä, mutta odottelu sen sijaan tyrehdyttää molempia!
Pistetäänkö motivaatiot testaukseen?
Mä kehotan sua kokeilemaan mee ja tee -tyyppistä lähestymistapaa, jos se on sulle yhtään mahdollinen tässä elämäntilanteessa/suhteessa. Kuulostele itseäsi ja mikäli tunne on enemmän neutraali/positiivinen kuin negatiivinen, niin anna palaa. Kokeile, kasvaako motivaatio tekemisen myötä! Eikä ole väliä, kohdistuuko kokeilujakso lenkkeilyyn, kumppanin kanssa muhinointiin tai ihan johonkin muuhun, vaan tärkeintä on testata, saatko tekemisen myötä motivaatiota kasvatettua. Jos motivaatio kasvaa, voit kokeilla motivaation kasvatusta jossain toisessakin asiassa 😉
Tästä linkistä löydät tien mun ajanvaraukseen, nähdään vastaanotolla 😘
