Eräs tutkimus osoitti, että itsetunnon ja sosiaalisessa mediassa käytetyn ajan suhteen oli yhteys, toisin sanoen mitä useamman tunnin päivästä vietti sosiaalisessa mediassa, sitä alemmaksi itsetunto laski. Ja tadaa, täällä me olemme, sinä ja minä, somessa ja itsetunto laskee kohisten, niinkö? Ei välttämättä, koska mielestäni somessa voi olla jotain hyvääkin.
Useat ihmiset ovat siirtäneet lukukokemuksensa lähes kokonaan someen ja internetiin, eikä kaikille tule sanoma- tai aikakausilehtiä kuten ennen muinoin. Lehtien kyselypalstoilla tai artikkeleissa kirjoittaja jää usein kasvottomaksi lukijalle, mutta somessa seuraajan ja seurattavan väliin voi muodostua vastavuoroisempi suhde. Moni sisällöntuottaja tarjoaa seuraajilleen itsestään murusen tai toisinaan palasenkin, ja se jos mikä auttaa seuraajaa näkemään aidon ihmisen näppäimistön takana – toki somessa voi helposti luoda valheellisen kuvan todellisuudesta. Olen itse ihmistyyppinä perusrehellinen ja koska olen pohjakoulutukseltani psykiatrinen sairaanhoitaja, voin vakuuttaa sinulle, armas lukijani, että ihmisten elämään mahtuu tragedioita ja huonoa onnea, vääriä valintoja ja kirjaimellisesti tilanteita, jolloin henkilö on ollut väärässä paikassa väärään aikaan.
Kenen etua siis palvelee tarjoilla siloteltua, ongelmatonta ja täydellistä elämää, parisuhdetta ja seksielämää, ilman pienintäkään ristiriitaa ja hankaluutta? Elämään on ripoteltu vaiheita, jolloin saa nauttia hiivasienen, erektiohäiriön, kuivan Saharan ja orgasmiongelmien seurasta, puhumattakaan epätyydyttävästä parisuhteesta tai siitä, kun halut ei kohtaa. Tai siitä kun haluja olisi, mutta ei kumppania kenen kanssa jakaa ne. Tai se, että seksuaaliset ajatukset ja fantasiat ovat niin erikoisia, ettei niistä kehtaa edes kertoa kenellekään, koska leimautumisen pelko on valtava.
Itsetuntoon voi vaikuttaa somessa monikin asia, esim. ilkeät kommentit tai suoranaiset haukut. Some voi aiheuttaa ulkonäköpaineita, alemmuuskompleksia ja suoranaista kateutta, kun seurattava jakaa täydellisiä kuvia virheettömästä, treenatusta vartalostaan, jossa luonnonlakeja uhmaten rasvasolut ovat asettuneet juuri oikeisiin paikkoihin, hehkuvasta meikistään, jossa ei näy ihohuokoset eikä juonteet vaikka kuinka silmämunat pinkeänä zoomaa, upeasta kodistaan, kadehdittavasta perheestään, joka vaikuttaa niin onnelliselta, että satukirjojen perheetkin jäävät kakkosiksi. Mutta hei, sillä seurattavalla voi olla ikävä ummetus, ärsyttävä paise nivusessa, tuskastuttavan iso sähkölasku, tai lapsen täydellisesti kammattua kampausta on saattanut edeltää itkupotkuraivari, joka on taltutettu lopulta vasta muumitikkarilla! Somessa on niin ärsyttävän helppo ja toisinaan houkuttelevaakin antaa muille kuva täydellisyydestä, koska kuvasta on helppo rajata epätäydellisyydet pois – enkä edes viitsi alkaa paasaamaan aiheesta filtterit. Luojan kiitos sellaisiakin vaikuttajia on, ketkä ovat kuvanneet omia selluliittejaan, vatsamakkaroitaan, ihohuokosiaan ja kotinsa epäjärjestystä, koska se on tavan tallukalle huojentavaa katsottavaa!
Oletko muuten ajatellut, että myös miesten itsetunto saattaa kokea kolauksen somessa? Myös monet miehet vertailevat itseään toisiin miehiin, ja aina löytyy parempi kumppani/TV/auto/sixpäkki, puhumattakaan tottelemattomista karvoista, jotka rehottavat siellä missä ei pitäisi ja poistuvat sieltä, missä toivoisi niiden pysyvän.