”Your spouse is the hardest person in the world to fuck.”
David Schnarch (Intimacy and Desire & Passionate Marriage)
”Monet miehet ovat kertoneet, etteivät pysty harrastamaan puolisonsa kanssa seksiä, koska rakastavat liikaa kumppaniaan.”
Kirjailija Juhani Brander, Me Naiset 20/2020
Slidet olivat Elina Tanskasen luennolla taannoin seminaaripäivillä. Olin ensin jopa vähän pöyristyneenä eri mieltä, mutta totta puhuakseni en oikeastaan edes tajunnut mitä näillä mahdettiin tarkoittaa. Kun sitten luin Tanskasen kirjan ”Parempaa seksiä – 27 harjoitusta, joilla muutat seksielämäsi”, ymmärsin mitä tässä oikeastaan ajettiin takaa. Sen piti ehkä jäädä muhimaan ja jatkojalostumaan ajatushautomossani, jonka tuotoksen tässä nyt julkaisen.
Jos on kumppaninsa kanssa koko ajan tiiviisti yhdessä, saattaa luulla tuntevansa hänet kokonaan ja alkaa pitää häntä ehkä jopa vähän itsestäänselvyytenä. Mikäli suhteessa ei ole erillisyyttä, voi rakkauselämäkin alkaa väljähtyä. Seuraa kysymyspatteri! Voiko omalta (pitkäaikaiselta) kumppanilta ”panna aivot pellolle”? Onko suhde muuttunut sellaiseksi, että rakastelu on tasaisen kaunista, hellää, arkista, rutinoitunutta? Kaipaako ihminen joskus sellaista alkukantaista kiihkoa, että se on melkein jopa aggressiivista ja suorastaan eläimellistä? Sellaista, että haluttaa niin paljon, että melkein sattuu! Muistatko alkuaikojen hykerryksen ja uutuudenviehätyksen? Salaperäisyyden, vielä lukemattomat sivut kirjassa? Miten näet itsesi nyt? Entä miten näet kumppanisi nyt, verrattuna vaikka muutaman vuoden takaiseen? Onko hän edelleen se villi tiikeri, jollaisena hänet näit? Tai näkeekö hän sinut sähäkkänä kissapetona, joka ensin vähän kynsii ja lopulta kehrää raukeana?
Arjessa ja vuosien kuluessa elämä usein rutinoituu ja moni asia ajautuu kulkemaan tietyllä kaavalla. Sen vuoksi suosittelen (huom. itsekin ”tutun & turvallisen” sekä rutiinien intohimoisena rakastajattarena!) tekemään välillä jotain toisin. Se voi olla jotain ihan pientä tai jotain suurempaakin, mutta jonkin asian muuttuminen saattaa virkistää siinä määrin, että huomaakin jonkin suuremman muutoksen lähtevän liikkeelle. Suosittelen tekemään yhdessä jotain asioita toisin, kuin miten on totuttu tekemään ”aina”. Erityisesti suosittelen tekemään jotain yksin! Keskustelin tästä taannoin erään ihmisen kanssa, että kun elämä on sillä lailla arvaamaton matkakumppani, että ainoa asia mikä on varmaa, on muutos. Mikään ei pysy juuri tällä tavalla kuin nyt, vaan kaikki tulee ajallaan muuttumaan. Esimerkiksi nykyinen suhteesi tulee aikanaan päättymään – joko eroon tai jomman kumman kuolemaan.
Mitenkäs sitä toisi uusia tuulia suhteeseen?
Voit siis saada uutta ”salaperäisyyttä” itseesi toteuttamalla uusia juttuja ja olemalla erillinen ja erillään. Uusi harrastus, yksin uudessa kahvilassa piipahtaminen, uusi kampaus, mikä vain uusi saa kumppaninkin näkemään sinut hetkellisesti ”uudessa valossa”, ja sillä voi olla mukavia vaikutuksia kipinää kaipaavalle. Voi apua miten Cosmopolitan-lehtimäinen lause, mutta makustelepa hetki! Antakaa lupa ja kannustakaa toisianne jonkin uuden äärelle ja ylittämään itsensä! Käy pyörähtämässä pois kotinurkilta, aloita jonkin uuden opiskelu tai vaihda työpaikkaa, harrasta omia juttuja, pyydä omaa aikaa. Tsempatkaa toisianne itsensä kehittämiseen, ja ehkä tärkeimpänä, itsensä löytämiseen.
Jos pitää kumppanin erillisenä, molemmilla on tilaa kasvaa, kehittyä ja kiinnostua uusista asioista. Parasta ehkä omasta mielestäni on se, että ehtii pitkästä aikaa ikävöidä toista! Miten ihanaa onkaan saada hetkeksi se levottomaksi ja villiksi tekevä perhosen siipien lepatus vatsanpohjaan (a.k.a ”alkuhuuma”)! Damn I’ve missed it! Ei sitä arjessa huomaa, kun vierekkäin makaa sohvalla pieruverkkarit jalassa jotain dekkaria tuijottaessa!
Mieti, miten haluttava näky kumppani on, kun hän astuu uuden äärelle, ehkä epämukavuusalueellekin, ja hän loistaa. Hän osaa ja hänessä näkyy viisaus tai taito. Hän on vahva ja tietää mitä tekee. Hän on valloittava, ja muutkin paikallaolijat huomaavat sen! Hän on elementissään ja tulossa sinun viereesi illalla kotiin! Jo vain himot heräävät sellaisessa! ”Oishan tuolle ottajia” -tunteen herääminen voi olla merkityksellinen, kun näkee kumppaninsa erilailla, jotenkin miten toisetkin ihmiset saattavat hänet nähdä.
Entä jos se lähteekin sitten, mokomissa erillisyysvillityksissään!
Vertauskuvallisesti, jos häkin ovi on auki ja lintu on vapaa lähtemään, se tulee takaisin, jos sillä on ollut hyvä olla ja sen perustarpeista on huolehdittu. Kun ihmisellä ei ole henkistä liekaa, tuntee olevansa vapaa lähtemään ja palaamaan. Ja miksipä ei palaisi, jos sen saa tehdä vapaaehtoisesti, ja tietäen, että palatessaan saa rakkautta ja lämpöä. Voisi ehkä verrata tätä myös siihen, kun lapsi tutustuu maailmaan, ja hän käy välillä tankkaamassa turvallisuutta vanhempansa luona. Suhteessakin ihminen voi käydä tutkimassa asioita, tietäen, että turvasataman portti on auki ja hänet otetaan vastaan rakkaudella.
Ihmisen tulee saada tehdä valintoja vapaasti elämässään, ainakin pienemmissä teemoissa täysin itsenäisesti, mutta suuremmissa lienee viisainta pallotella asiaa puolison/perheen kanssa. Joskus olen kuullut sanottavan kyläpaikassa, että ”me ei oteta Raunon (nimi muutettu) kanssa kahvia, kun meillä menee sitten yöunet” ja kun on vilkaissut Raunoa, on katseessa ollut häivähdys kahvihampaan kolotusta. Annetaan Raunon itse päättää ja kantaa tarvittaessa vastuunsa. Jos yöunet menee niin sitten menee, ja nukkuupahan sitten seuraavana yönä paremmin!
Mites Rouva Seksologin erillisyydet?
Tämä erillisyys-teema on ollut jotenkin nyt henkilökohtaisesti pinnalla, kun olen juhannuksesta asti ollut useamman päivän settejä yksin kotona töitä ja koulujuttuja tehden, samalla miehen ollessa muksujen kanssa reissussa. Erään kerran kotiin palatessa sanoin miehelle, että olipa hyvä että olit(te) hetken poissa! Ennen heidän lähtöään mulla oli jotenkin semmoinen vaihe, että kiukustuin ja valitin yhdestä sun toisesta asiasta ja tuntui, että mies oli triggeri minulle, vaikkei hän siis todellakaan mitenkään ärsyttänyt tahallaan/tietoisesti, vaan kyse oli minusta, niin kuin näissä triggeröivissä jutuissa on usein tapana. Kun perhe oli reissussa, niin jo vain ehti tulla ikävä ja jälleennäkeminen olikin ihana!
Mä olen valmistunut sairaanhoitajaksi, seksuaalineuvojaksi ja seksuaaliterapeutiksi meidän yhteiselon aikana, ja ollut töissä, äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla. Mies on ollut erilaisissa ohjelmaformaateissa ja kilpailuissa, erilaisissa kuvauslokaatioissa kaukana, kaukana kotoa, tehnyt tv-sarjoja, elokuvia ja teatteria, valmistunut eräoppaaksi, ollut n. miljoonalla keikalla (ennen bändinsä kanssa, ja nyt kahden miehen show’ta vetäen), reissannut Suomessa ja ulkomailla töiden perässä. Ennätys on ollut kuukausi poissa kotoa, ja silloin ei oltu edes puhelinyhteydessä, ainoastaan telepaattisesti, ja meidän pienimmät lapsiraukat oli vasta 9 kk ja toinen 1 v 7kk. Me uskallettiin perustaa yhteinen yritys keväällä 2023, koska meillä on eniveis yhteinen perhe, talo, autot (ja pelit ja vehkeet), joten sitoutuminen nextillä levelillä oli ihan ok. Meillä on molemmilla omat työkuviot firman sisällä, ja toivon mukaan myös suunnitellut yhteisetkin jutut toteutuvat tulevaisuudessa. Eli toteutetaan sekä perhettä että bisnestä yhdessä ja erillään!
Sohaistaanpa loppuun vielä ampiaispesää!
Erillisyys on tärkeää, mutta niin on läheisyyskin! Ilman sitä ollaan kämppiksiä tai ainakin kämppiksiin verrattavissa. Toki kaikkien suhteeseen ei kuulu seksi, mutta jos ei ole edes hipsutuksia tai erityistä läheisyyttä, mikä lopulta erottaa suhteen muista kaverisuhteista? Suhteessa tarvitaan turvallisuutta ja seikkailua, yhteishenkeä ja itsenäisyyttä, yhteyttä ja erillisyyttä. Mikään näistä ei sulje toista pois, jos ne on balanssissa.
Muista: erillisyys ei ole sama kuin etäisyys. Tosin joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle, siinä mielessä etäisyydenkin otto voi olla tarpeellinen juttu. Turvallisessa suhteessa erillään olokin tuntuu turvalliselta.